Skip to content

Sattumien seljanka

helmikuu 29, 2012

Reilu viikko sitten sunnuntaina grillasimme kokonaisen porsaan. Se painoi yhdeksän kiloa. Sanomattakin on selvää, että possua pisteltiin viime päivinä. Kun sitä vaan riitti ja riitti, tuumasin, että ehkä lopuista lihoista kannattaisi tehdä tuhti seljanka.

Meillä kotona syötiin aina seljankaa, mutta monissa kodeissa syödään soljankaa. Nimi ei keittoa pahenna vaan molemmat nimitykset käyvät. Jos seljankan etymologiset kiemurat kiinnostavat enemmänkin, lue aiheesta lisää Risto ja Ritva Lehmusoksan upeasta keittokirjasta Venäläinen keittiö. Se kirja on kaunis kuin koru, sen tarinoihin ja yksityiskohtiin uppoutuu kuin pehmeään samettisohvaan ja ennen kaikkea se on täynnä mieltäkutkuttavia reseptejä!

Tämä ohje on mukaeltu kirjan reseptistä. Olkoon se ponnahduslauta omille kokeiluillesi! Kun seuraavan kerran löydät jääkaapistasi ylen määrin paistinrippeitä, loihdi niistä lohduttava seljanka.

Venäläinen lihaseljanka 4-6 hengelle

2 kourallista kuivattuja sieniä (vaikka suppilovahveroita)

3 sipulia silputtuna

200 g maalaismakkaraa pilkottuna

400 g paistin, kinkun tai kanan tähteitä

1 l vettä tai lihalientä (meillä ei ollut lihalientä, joten oli pakko luottaa pelkkään veteen!)

Tiraus sientenliotuslientä

4 laakerinlehteä

10 mustapippuria

2 rkl kapriksia

2 suolakurkkua kuutioituna

1 kg paseerattua tomaattia (jos käytät vahvaa lihalientä, tomaatin määrää voinee vähentää)

2 rkl jauhoja

2-3 isoa, mehukasta valkosipulinkynttä

20 mustaa oliivia

1 tl meiramia

1 tl paprikaa

Kourallinen tilliä

Suolaa maun mukaan (jos käytät lihalientä, maistele ensin onko suolalle tarvetta)

Koristeluun: Smetanaa (tai paksua kreikkalaista jogurttia, menee ihan täydestä!) sekä sitruunaviipaleita

Laita sienet veteen likoamaan vähintään puoleksi tunniksi. Pilko sillä aikaa sipulit, makkarat ja lihantähteet. Kuutioi samantien myös suolakurkut.

Purista sienet kuivaksi. Kuullota ison kattilan pohjalla hyvän aikaa sipulisilppua, sieniä sekä makkara- ja lihakuutiota.

Lisää kattilaan kuuma vesi, laakerinlehdet, pippurit, kaprikset ja pilkotut suolakurkut. Lirauta mukaan sientenliotuslientä. Anna kiehua hiljaisella tulella.

Sekoita sillä aikaa  paseerattuun tomaattiin vehnäjauhot. Lisää seos kattilaan, ja puserra sekaan valkosipulinkynnet. Lisää lopuksi oliivit, meirami, paprika ja tilli. Anna kiehua vähintään 20 minuuttia. Maistele, ja lisää suolaa, jos siltä tuntuu. Anna kiehua kokoon, jos liemi tuntuu liian miedolta.

Tarjoile smetananokareen ja sitruunaviipaleen kanssa! Приятного аппетита!

Mainokset

Piimäjuusto, Ricottan serkku

helmikuu 21, 2012

Ihmiset. Kyllä meillä on ruokaa tehty viime aikoina. Valokuvat ovat jääneet vain ottamatta, ja niinpä postauksia ei ole tullut. Nyt uusi vaihde päälle ja keittäen ja kuvaten kevääseen!

Sitten juustoasiaa. Meidän perheen naiset ovat aina tehneet piimäjuustoa, tuota Ricottan ja Mizithran serkkua. Sitä teki Mummi Penninkulmalla, Mamma Laitilassa, äiti ja kälyseni Loimaalla ja minä nyt täällä Ateenassa.

Piimäjuuston tekemiseen liittyy lämpöisiä lapsuudenmuistoja. Kuinkahan monet kerrat olemme äidin kanssa nojailleet hellan reunaan ja odottaneet, että maito kuumenee. Tai juustomassa pulpahtaa. Hetkiä, jolloin koko maailmankaikkeuden rauha laskeutuu keittiöön eikä mitään murhetta ole missään. Ja sitten se hetki, kun juustoa maistetaan – ja se on taas niin kertakaikkisen taivaallista!

Piimäjuusto on maailman yksinkertaisin valmistaa, mutta muutama niksi on hyvä tietää. Silloin onnistuminen on takuuvarmaa ja juusto saa vieraasi huokailemaan onnesta.

Pehmoinen piimäjuusto

3 litraa täysmaitoa (Mummin reseptissä lukisi tietysti ’punaista maitoa’)

1 litra piimää

4-6 munaa

2-3 tl suolaa

Nokare voita

Jos muistat, ota juustoainekset lämpenemään etukäteen.

Kaiva kaapistasi paksupohjainen, kymmenen litran kattila. Laita sen pohjalle hiukan vettä niin, että pohja juuri peittyy. Tipauta mukaan iso nokare voita ja anna kiehahtaa. Tämä vähentää maidon tarttumista kattilan pohjaan.

Kun voi on sulanut ja osa vedestä kiehunut pois, kaada maito kattilaan. Anna maidon kuumentua kiehumispisteeseen.

Sillä aikaa kun maito kuumenee, sekoita yhteen piimä ja munat. Seosta ei tarvitse kauheasti vatkata, vain sen verran, että seoksesta tulee tasainen. Vanhanajan vispilä käy tähän hommaan hyvin.

Kun maito on kuumentunut 10-15 minuuttia, se alkaa pikkuhiljaa olla kiehumispisteessä. Jotta ajoitat muna-piimäseoksen lisäämisen oikein, ota kattilan sisäreunasta jokin tahra kiintopisteeksi. Kun maito alkaa kovaa vauhtia nousta kattilassa (sitä tahraa kohden), lisää muna-piimäseos kattilaan varovaisesti sekoittaen.  Älä vatkaa, äläkä hätäile. Hiljaa hyvää tulee. Muista kuitenkin, että jos lisäät seoksen liian aikaisin, juustosta tulee vetinen, ja jos taas myöhästyt, maito kiehuu yli (maidoilla on ärsyttävä tapa kiehua yli aina kun selän kääntää).

Jätä kattila kuumalle liedelle vielä hetkeksi niin, että hera jatkaa erottumistaan ja juustomassa muotoutumistaan. Odota, että juustomassa pulpahtaa kerran. Ota sitten kattila pois liedeltä.

Kun muilta puuhiltasi kerkeät, kokoa juusto puiseen juustokehään tai muoviseen lävikköön: vuoraa lävikkö kostutetulla sideharsolla ja laita se tiskialtaan pohjalle. Ota reikäkauhalla juustomassaa lävikköön valumaan. Ripottele väliin suolaa makusi mukaan. Kun juustomassa on kerätty, nosta sideharson reunat juuston päälle ja annan juuston valua vähintään tunti, kaksi. Kun se on jäähtynyt tarpeeksi, laita lävikön alle syvä lautanen ja siirrä jääkaappiin.

Kumoa piimäjuusto seuraavana päivänä, koristele vaikkapa sitruunaviipaleilla ja laita tarjolle. Syö suolaisena herkkuna tai jälkiruokana makean hillon kanssa!

PS. Pohjaan palaneen kattilan saa puhtaaksi näin: tilkka vettä ja pesupulveria kattilaan, anna kiehua kovasti ja vilauta vähän tiskiharjaa. Palaneet maidonriekaleet lentävät irti pohjasta kuin lakanat tuulessa!

Penninkulman talviset salaatit

tammikuu 3, 2012

Joulu tuli ja meni, ja lennähdin Suomeen ennen vuodenvaihdetta. Tapani-myrsky oli ennättänyt ennen minua, ja Tapanin jälkeen ennen minua ehtivät onneksi sähkötkin. Tuliaistoiveena oli kuitenkin edelleen, että toisin mukanani pieniä öljylamppuja. Eihän sitä koskaan tiedä.

Sittemmin olen täällä vanhempien luona ratsannut kaappeja kysellen, että mitä pitäisi syödä pois? Pakastimeen pitää tietysti saada tilaa, joten otin kesällä kasvatettuja pensaspapuja sulamaan. Kananmunia tuntuisi riittävän, joten munasalaatinkin teko voisi olla tarpeen!

Peräti yksinkertainen papusalaatti

Noin 500 g pensaspapuja

Loraus hyvää oliiviöljyä

Toinen loraus (hunaja)balsamicoa

1-2 valkosipulinkynttä murskattuna

Mustapippuria myllystä

Suolaa

Jos pavut ovat hurjan pitkiä, katkaise ne kahtia. Kiehauta pavut kypsiksi, aikaa siihen menee vain 2-5 minuuttia.

Valuta kypsät pavut ja kaada kulhoon. Lisää loput aineet. Anna makujen vetäytyä vähintään puoli tuntia tai mieluusti enemmänkin. Siinäpä se (vegaani)resepti oli!

Eiersalat von Penninkulma eli munasalaatti Penninkulmalaisittain

6 kananmunaa (tai paljonko ylimääräisiä munia nurkissa pyörii)

Noin 2 dl hyvää majoneesia

2-3 tl sinappia

Tiraus balsamicoa tai viinietikkaa

Valkopippuria myllystä

Suolaa

Kapriksia, jos kaapista löytyy

Keitä munat koviksi. Tee sillä aikaa majoneesikastike koko ajan maistellen. Jos kastike on liian paksua, ohenna maidolla tai jogurtilla. Jos sinulla on kapriksia kaapissa, lisää mukaan kastikkeseen tai laita salaatin koristeeksi.

Jäähdytä ja kuori kypsät munat ja siivuta munaleikkurilla.

Asettele kananmunasiivuja tarjoiluastiaan ja ripottele päälle suolaa makusi mukaan. Rouhaise välillä valkopippuria myllystä, mutta älä liioittele. Puolessa välissä munia lusikoi päälle puolet majoneesikastikkeesta. Jatka siivujen asettelua ja suolaamista ja lisää viimeiseksi loput kastikkeesta.

Jos on oikein kiire, unohda siivujen asettelu ja murskaa ne haarukalla majoneesikastikkeen sekaan. Jos teet salaatin kesällä, lisää mukaan silputtua ruohosipulia, niin tulee niitä antioksidanttejakin!

Hunajaiset pikkuleivät eli melomakarona

joulukuu 27, 2011

Jos kreikkalaisesta joulusta pitäisi valita tärkein ruoka, se ei olisi ruoka, vaan pikkuleipä. Uskallan väittää, että jokaikisessä kreikkalaisessa perheessä pistellään jouluna makeisiin suihin melomakaronoita (το μελομακάρονο, πολλά μελομακάρονα).

Kreikkalaiset leivonnaiset eivät juuri koskaan ole kuivia, ja nämäkin pikkuleivät uitetaan hunajasiirapissa paiston jälkeen. Siksi ne ovat niin suloisen suussasulavia. Runsas oliiviöljy puolestaan tekee taikinasta helposti työstettävän, taikina ei tartu sormiin!

Melomakarona (2o kpl)

1/2 tl ruokasoodaa

1 ison appelsiinin mehu ja raastettu kuori

1,5 dl hyvää kreikkalaista oliiviöljyä

1 dl sokeria

4 rkl Cointreau-likööriä tai brandyä (Cointreau oli oma ajatus, hyvin sopi)

1/2 tl kanelia

6 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

Siirappi:

170 g kreikkalaista timjamihunajaa (tai jotain muuta herkullista, juoksevaa hunajaa)

2 dl vettä

1 dl sokeria

Koristeluun: 100 gr rouhittuja saksanpähkinöitä

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen.

Vatkaa yhteen öljy ja sokeri. Lisää joukkoon likööri, kaneli, raastettu appelsiininkuori sekä appelsiinimehuun sekoitettu sooda.

Sekoita jauhoihin leivinjauhe ja suola. Lisää jauhoseos hitaasti seokseen. Vaivaa taikinaa hetken verran.

Muotoile taikinasta pieniä patukoita ja aseta pellille. Paina sitten pötkylöitä haarukalla niin, että ne saavat soikean muotonsa. Paista pikkuleivät 180 asteessa noin 25-30 minuuttia, kunnes ne ovat vaalean kullanruskeita. Jäähdytä.

Tee sitten siirappi: kuumenna pienessä kattilassa hunaja, sokeri ja vesi. Anna hautua muutama minuutti. Jos olet oikein toimelias, kuori pinnalle tuleva vaahto pois, itse en kyllä jaksanut!

Kylvetä jäähtyneitä pikkuleipiä hunajasiirapissa minuutti tai kaksi. Jos käytät jäähtynyttä hunajasiirappia, silloin vastaavasti pikkuleipien tulee olla kuumia, ja upottamisaika on noin 10-15 minuuttia.

Aseta hunajakylvyn saaneet pikkuleivät kauniille asetille ja ripottele kanelia sekä saksanpähkinärouhetta päälle runsain mitoin. Tarjoile vieraillesi ja nauti heidän ihastuneista kommenteistaan!

PS. Ylijäämäsiirapissa voit kiehauttaa glögimausteita ja maustaa sillä kuumennetun punaviinin leivontahetken päätteeksi!

Joulurauhaa!

joulukuu 26, 2011

Nyt kun joulu on melkein ohi, se joulurauha vasta tuleekin. Syödään rääppeitä eikä ole juuri menoja. Ollaan vaan, ja luetaan hyviä kirjoja takkatulen loisteessa. Lopetin juuri Victoria Hislopin uusimman kirjan ’The Thread’. Loistava lukuelämys! Vaikka tarina kertoo tietysti ihmisistä, yhtälailla pääosassa on Thessalonikin kaupunki. Satamakaupunki, jossa aikoinaan elivät niin muslimit, juutalaiset kuin kristitytkin, kunnes vuosikymmenten virratessa historia päätti toisin.

Kirja avaa ikkunan myös kankaiden ja räätälien maailmaan. Hislop kuvailee ompelua, kankaita, kirjailua, neuloja ja lankoja sellaisella lämmöllä, että itsekin melkein jo kaivaa ristipistolangat esille. Sovitusten, kirjonnan, kaupan ja nauhojen lomassa päähenkilöt rakastavat, vihaavat, etsivät ja kaipaavat. Taustalla myllertää toinen maailmansota tai Kreikan sisällissota. Historialliset tapahtumat peilaavat mielenkiintoisella tavalla sitä, miten kreikkalaiset raegoivat nykyisessäkin vaikeassa tilanteessa.

Nyt olemme kuitenkin Ateenassa vuonna 2011. Sen verran muusta joulunvietostamme, että joulupäivänä syötiin appivanhempien luona perinteistä täytettyä kalkkunaa. Kyllä muuten maistui. Kalkkunassa täyte on se juttu! Siihen laitetaan kastanjoita, pinjansiemeniä, naudan jauhelihaa, broilerin sisälmyksiä, tomaattia, yrttejä ja mausteita. Lohkoperunat kypsyvät siinä kyljessä ja imevät herkkuaromeja sisäänsä. Mmmm. Ehkä sitten ensi vuonna laitan itse.

Joulurauhaa kaikille!

Spetsofai! Makkara kohtaa paprikan

joulukuu 7, 2011

Makkara, tuo kansallisvihanneksemme, leipomotuotteiden nahkea kuningas! Jätä se hyllyyn ja suuntaa katseesi lihaisempiin serkkuihinsa, kuten kreikkalaisiin maalaismakkaroihin (λουκάνικο χωριάτικο) tai vaikka bratwursteihin, kun teet ostoksia spetsofaita (σπετσοφάι) varten.

Tämä pohjoisen Kreikan Pélion-vuoren kylistä peräisin oleva maanmainio talviruoka on helppo valmistaa ja sopii myös karppausreseptiksi. Itse teen sen aina uunissa, mutta sen voi pyöräyttää myös kattilassa, jolloin aikaa kuluu pikkuisen vähemmän.

Spetsofai uunissa (2-4 hengelle)

500 g lihaisia makkaroita pilkottuna

600 g erivärisiä paprikoita paloiteltuna (ota mukaan vihreitä, ne tuovat ytyä!)

400 g tomaatteja lohkottuna (tai enemmänkin, ne tuovat muhevuutta!)

Kuumaa vettä

Suolaa, pippuria ja oreganoa sekä sileälehtistä persiljaa.

Oliiviöljyä paistamiseen.

Laita uuni lämpiämään kahteensataan asteeseen. Pilko paprikat ja makkarat, ja ruskista ensin paprikat oliiviöljyssä. Tässä menee vähintään 10-15 minuuttia. Lisää makkarat ja kun ne ovat myös ruskistuneet, nostele kaikki uunivuokaan.

Lohko tomaatit ja lisää vuokaan. Lisää kuumaa vettä niin, että sitä on vuoassa sentin, parin kerros.

Ripottele päälle suolaa, pippuria, persiljaa ja oreganoa tai mitä ihania yrttejä kaapissasi onkaan.

Paista uunissa noin 45 minuuttia. Käännä uuni pienemmälle, kun vesi alkaa kiehua. Jos ruoka näyttää liian kuivalta, kääntele välillä tai lisää kuumaa vettä.

Sitten Pélionilta Spinalongaan lepra-asioihin. Luin Victoria Hislopin ihanan romaanin ’The Island’. Se kertoo Kreetan koillispuolella olevan saaren, Spinalongan asukkaista ja kohtaloista. Saarelle karkotettiin lepraa sairastavat ihmiset, se oli siis Kreikan Seili. Niin mielenkiintoinen hyvän mielen kirja! Nyt ahmin kirjan pohjalta tehtyä kreikkalaista TV-sarjaa To Nisi (Το Νησί), joka löytyy englanniksi tekstitettynä YouTubesta. Ymmärtääkseni sarjaa voi katsoa YouTubesta myös Suomessa (sen sijaan esimerkiksi Saksassa ei).

Luulen, että alussa sarjan kulkua on vaikea seurata, mikäli ei ole lukenut romaania. Kohtaukset ovat nopeita ja hyppivät paikasta ja henkilöistä toiseen. Melodraamaa riittää ja käsikirjoitusvaiheessa juonenkäänteitä on lisätty runsaalla kädellä. Mutta ne plussat – upeaa kameratyötä ja ohjausta, fantastisia näyttelijöitä, autenttiset kuvauspaikat Kreetalla ja Spinalongalla, sykähdyttävä musiikki, häikäisevät maisemat. Kreetalaista tunnetta hyvässä ja pahassa. Käsittämättömän hyviä lasten tekemiä rooleja.

Jos olet helposti herkistyvä, luvassa on paljon itkua ja märinää. Näin suurella sydämellä tehtyä sarjaa en ole nähnyt aikoihin.

Lännen nopein pastaresepti

marraskuu 27, 2011
tags: ,

Mitä on tämä kermaisen pennepastan himo? Veikkaan, että se on jonkinlaista lohturuoan tai stressinhelpotuksen tarvetta – siis tarpeeksi rasvaa ja tärkkelystä samassa paketissa!

Ja tiedättekö: feta on salamin salarakas! Ja kerma on näiden kahden uskollinen ystävä. Yhdessä pennepastan kanssa ne kaikki muodostavat liiton, joka on kaikkia juoruja herkullisempi!

Kermainen feta-salamipasta (kahdelle)

250 g pennepastaa paketista

50 g (7 siivua) salamia tai meetwurstia

100 g fetaa

1 dl kermaa

Rasvaa paistamiseen (kaikki käy)

Koska kastike on todella nopeatekoinen, laita ensimmäiseksi pasta tulemaan.

Viipaloi salami ja kuullota sitä hiukan rasvassa pannulla tai kattilassa. Käytä kylmäpuristettua oliiviöljyä tasapainottamaan tilannetta, jos kastikkeen eläinrasvat kauhistuttavat!

Lisää kerma salamiviipaleiden päälle. Anna kiehua hetki matalalla lämmöllä. Murusta tällä välin feta haarukalla tai sormin.

Lisää valutetut, kypsät pennepastat kastikkeeseen ja sekoita. Ripottele sekaan fetajuusto, sekoita ja odota hetki, jotta feta pehmenee ja syleilee pastaa välimerellisellä lämmöllä.

Nauti tämä rasva-tärkkelyspommi täysin rinnoin ja ilman huonoa omaatuntoa!